Åke Hellman – öljymaalauksen mestari
Taiteilija, professori Åke Hellman (s.1915) on pitkän taiteilijauransa aikana kokeil-
lut useimpia öljyvärimaalaustaiteen lajeja. Hän on maalannut asetelmia, figuuri-sommitelmia, maisemia sekä muotokuvia. Valmistuttuaan Taideteollisuuskeskus-koulusta (piirustuksenopettajalinjalta) hän on työskennellyt vapaana taiteilijana, pitänyt useita yksityisnäyttelyjä, sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Maalaustyönsä ohella hän toimi 1960- ja 1970-luvulla Helsingin Yliopiston Piirustuslaitoksen harjoitusmestarina.
Ateljeetalo Porvoossa on ollut Åke Hellmanin maalaustyön kiintopiste 1960-luvulta lähtien. Myös pitkäaikainen oleskelu Välimeren seudulla, lähinnä Provencessa on inspiroinut hänen taidettaan. Työskentelyjaksoillaan etelässä hän on hakenut vaikut-teita lähinnä seudun luonnosta, väreistä ja valosta.
Jo opiskeluaikana Åke Hellman tiesi, että hänen elämäntyönsä tulee liittymään öljyvärimaalaukseen. Opintojen aikana hän opetteli valmistamaan värejä, tämän
taidon myös opettajat panivat merkille. Tiedot tekniikasta hän löysi ulkomaisesta erikoiskirjallisuudesta. Myöhemmin valmiina taiteilijana hän tavallisesti tekikin itse tarvitsemansa öljyvärit hankkimistaan väripigmenteistä. Erinomaiset saksan- ja ranskakielen taidot olivat apuna, kun Hellman etsi tietoja värien valmistuksesta ja maalaustekniikoista tai taidehistoriasta.
Harvinaisen pitkän ammatillisen uransa aikana Åke Hellman oli aina kiinnostunut uusista asioista ja valmis käyttämään töissään rinnakkain erilaisia materiaaleja ja uusia työmenetelmiä. Maalausten lisäksi hän on tehnyt puuveistoksia, keraamisia veistoksia, kipsitöitä sekä jopa huonekaluja. Sotavuosien aikana hän piirsi muotokuvia rintamatovereistaan ja kuvasi sotanäyttämönä olleita karjalaisia maisemia. Åke Hellman omaksui oman aikakautensa taiteen eri ilmaisutapoja ja Alexander Calderin inspiroimana hän rakensi 1950-luvulla vanerista useita suurikokoisia mobileita.
Vuosien varrella Åke Hellmanin on töissään seurannut taiteen eri suuntauksia ja tietoisesti kokeillut erilaisia ilmaisutapoja. Käsitteet klassinen ja perinteinen liitetään usein Hellmanin maalaustaiteeseen, hänen harmonisista sommitelmistaan voidaan löytää vaikutteita mm. Firenzen renessanssimaalauksista.Toisaalta Hellmanilla oli myös jakso, jolloin hän maalasi sarjan naivistisia töitä. Hänellä on myös täysin abstrakteja, ekspressionistisia teoksia. Åke Hellmanin tuotannon ytimen muodostavat kuitenkin realistisesti maalatut sommitelmat, jotka on usein sävytetty absurdeilla humoristisilla yksityiskohdilla ja surrealistisilla vivahteilla. Hän oli kysytty taitavana muotokuvamaalarina ja suomalaisista julkisista tiloista löytyy useita hänen maalaamia isokokoisia sommitelmia.
Åke Hellmanin taiteilijauran punaisena lankana voidaan pitää öljyvärien tarjoamien
eri mahdollisuuksien määrätietoista tutkimista.Hänen erityiset taiteelliset painotuk-sensa liittyvät maalaukselliseen osaamiseen sekä perinteisen tekniikan ehdottomaan hallintaan. Åke Hellmanin taide kertoo rajattomista mahdollisuuksista, jotka liittyvät öljyväreihin.
Taiteilija, professori Åke Hellman (s.1915) on pitkän taiteilijauransa aikana kokeil-
lut useimpia öljyvärimaalaustaiteen lajeja. Hän on maalannut asetelmia, figuuri-sommitelmia, maisemia sekä muotokuvia. Valmistuttuaan Taideteollisuuskeskus-koulusta (piirustuksenopettajalinjalta) hän on työskennellyt vapaana taiteilijana, pitänyt useita yksityisnäyttelyjä, sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Maalaustyönsä ohella hän toimi 1960- ja 1970-luvulla Helsingin Yliopiston Piirustuslaitoksen harjoitusmestarina.
Ateljeetalo Porvoossa on ollut Åke Hellmanin maalaustyön kiintopiste 1960-luvulta lähtien. Myös pitkäaikainen oleskelu Välimeren seudulla, lähinnä Provencessa on inspiroinut hänen taidettaan. Työskentelyjaksoillaan etelässä hän on hakenut vaikut-teita lähinnä seudun luonnosta, väreistä ja valosta.
Jo opiskeluaikana Åke Hellman tiesi, että hänen elämäntyönsä tulee liittymään öljyvärimaalaukseen. Opintojen aikana hän opetteli valmistamaan värejä, tämän
taidon myös opettajat panivat merkille. Tiedot tekniikasta hän löysi ulkomaisesta erikoiskirjallisuudesta. Myöhemmin valmiina taiteilijana hän tavallisesti tekikin itse tarvitsemansa öljyvärit hankkimistaan väripigmenteistä. Erinomaiset saksan- ja ranskakielen taidot olivat apuna, kun Hellman etsi tietoja värien valmistuksesta ja maalaustekniikoista tai taidehistoriasta.
Harvinaisen pitkän ammatillisen uransa aikana Åke Hellman oli aina kiinnostunut uusista asioista ja valmis käyttämään töissään rinnakkain erilaisia materiaaleja ja uusia työmenetelmiä. Maalausten lisäksi hän on tehnyt puuveistoksia, keraamisia veistoksia, kipsitöitä sekä jopa huonekaluja. Sotavuosien aikana hän piirsi muotokuvia rintamatovereistaan ja kuvasi sotanäyttämönä olleita karjalaisia maisemia. Åke Hellman omaksui oman aikakautensa taiteen eri ilmaisutapoja ja Alexander Calderin inspiroimana hän rakensi 1950-luvulla vanerista useita suurikokoisia mobileita.
Vuosien varrella Åke Hellmanin on töissään seurannut taiteen eri suuntauksia ja tietoisesti kokeillut erilaisia ilmaisutapoja. Käsitteet klassinen ja perinteinen liitetään usein Hellmanin maalaustaiteeseen, hänen harmonisista sommitelmistaan voidaan löytää vaikutteita mm. Firenzen renessanssimaalauksista.Toisaalta Hellmanilla oli myös jakso, jolloin hän maalasi sarjan naivistisia töitä. Hänellä on myös täysin abstrakteja, ekspressionistisia teoksia. Åke Hellmanin tuotannon ytimen muodostavat kuitenkin realistisesti maalatut sommitelmat, jotka on usein sävytetty absurdeilla humoristisilla yksityiskohdilla ja surrealistisilla vivahteilla. Hän oli kysytty taitavana muotokuvamaalarina ja suomalaisista julkisista tiloista löytyy useita hänen maalaamia isokokoisia sommitelmia.
Åke Hellmanin taiteilijauran punaisena lankana voidaan pitää öljyvärien tarjoamien
eri mahdollisuuksien määrätietoista tutkimista.Hänen erityiset taiteelliset painotuk-sensa liittyvät maalaukselliseen osaamiseen sekä perinteisen tekniikan ehdottomaan hallintaan. Åke Hellmanin taide kertoo rajattomista mahdollisuuksista, jotka liittyvät öljyväreihin.